Kevät etenee mutta ei mitenkään lailla tanssin. Viime viikot on ollut väsynyt ja tympeä fiilis ja kaikki tekeminen on ollut laimeaa ja innotonta. Taisi olla virhe aloittaa karaten harjoittelu kun sille ei oikeen riitä aikaa ja stressaa mennä treeneihin kun haluais oikeastaan olla jossain aivan muualla. Peruskurssin päättävä vyökoe on jo hieman vapun jälkeen ja sitten täytyy oikeesti miettiä että onko tuota järkeä jatkaa. Liikuntaa kertyy jo nyt 11 - 14 tuntia / viikko ja maantiepyöräkausi on vasta alkamassa ja lenkit pitenemässä. 

Opiskeluharrastuksessa alkaa jälleen yksi luku olla pistettä vailla, kun ravitsemustieteen perusopinnot ovat loppusuoralla. Viimeiset kolme opintopistettä pitäisi ansaita ryhmätyöprojektia tekemällä joten nyt ei kehtaa lusmuilla. Olen kaiken aikaa ollut vahvasti sitä mieltä, että ei enää koskaan opiskelua kun tämän saan tehtyä. Nyt alkaa tulla sellainen fiilis että täytyy tsekata vielä jos vaikka jotain mielenkiintoista keksisi tolla saralla. Vaikka opiskelu yleensä tuntuu siltä kuin hakkaisi päätä tiiliseinään, niin ei kai se tarkoita sitä, etteikö siitä voisi pitää? Eihän?

Liikunta sitten viime itkemisen:

Pyöräily: 403 km

Hölkkä: 72 km

Karate: 6 x 1,5 h

Jumppa: 1 (!) kerta

Päivän biisi: The Sundays: Here´s Where The Story Ends